Posts from the ‘walTARINAT’ category

WAL_1498-Edit

Sosiaalisessa mediassa kiertää jälleen uusi villitys; mustavalkokuvan haaste. Sellaisen sain minäkin tuossa päivänä eräänä. Ensin yllätyin iloisesti, sitten huolestuin. Hyvään mustavalkokuvaan kun tarvitaan hyvän valon lisäksi sellaisia pintoja ja muotoja joiden kontrastilla kuvaan tulee eloa.

Oma käsitykseni on, että värit kuuluvat kuvaan aivan kuten elämäänkin. Jos kuva ei ole jo alkujaan mustavalkofilmillä, niin silloin mustavalkoiseksi muunnettavan kuvan valitsemiseen vaikuttavat mielestäni myös värit – nimittäin ne kuvaa turhaan sotkevat värit jotka todella haluaa pois kuvan ideaa sumentamasta.

Kaivelin arkistoani hyvän tovin ennen kuin löysin mahdollisia kandidaatteja käsiteltäväksi. Tämän kertomuksen kuva(1) on otettu varjossa, joten siinä valitettavasti ei ole tavattoman voimakasta kontrastia. Taustakin on liian suuren aukon vuoksi pehmeä. Se on unohtunut satojen kaltaistensa kanssa kovalevylle, vaikka kuvan ottohetkellä kirkon oven koristeniitit sekä Volodyan silmät ja takin napit tuntuivat kivalta yhdistelmältä. Patinoitunut ovi ja Volodyan kasvotkin näyttäisivät olevan lähes samaa vuosimallia.

1.

1.

Värikuvassakin yhtäläisyys toki näkyy, jos sen haluaa nähdä. Minä haluaisin että Volodya sulautuu taustaansa enemmän, mutta tämä ei onnistu vain siten että väännetään saturaatio-nappi nollille. Piti ottaa järeämmät aseet käyttöön.(2)

2.

2.

Ensin vein kuvan photoshoppiin. Aikaa säästääkseni sekä ideoita etsiäkseni monistin tason ja avasin sen NIK:in Silver Efex Pro (SEP) -filtteriohjelmassa. Siellä on suunnaton määrä erilaisia mv-malleja valmiina. Valitsin sieltä lähes neutraalin mallin, johon lisäsin vielä sinisen filtterin tummentamaan kasvoja ja vaalentamaan takkia.

SEPin mustavalkoisesta kuvasta tein kaksi kopiota, jotka muutin Smart Object -muotoon. Tämä mahdollistaa niihin tekemieni muutosten editoinnin myöhemminkin. Ensimmäisen kopion nimesin “volodyaksi”, ja toisen kopion “taustaksi”. Volodyalle tein ensimmäiseksi High Pass -terävöityksen Hard Light- feidauksella, gubben kuidut tuntuivat olevan sellaisen tarpeessa. Terävöityksen jälkeen volodya sai Camera Raw (ACR) filtterillä lisäsäväyksen. ACR:n Clarity säätää keskialueen kontrastia, joka vaikuttaa mm. ihon ryppyjen ja läikkien erottuvuuteen.

Taustaan tein ensin ACR:n säädöt joista tärkein oli jälleen Clarity. Terävöitykseen kokeilin Smart Sharpen –filtteriä, joka korjaa tarkennusvirheitä Gaussian Blur -asetuksella. Sitä jouduin käyttämään varsin raskaalla kädellä. Tausta terävöityi mielestäni hyvin, enkä usko kasvaneen kohinan häiritsevät tulosteessa.

Yhdistettyäni nämä kaksi tasoa maskilla säädin niiden tasapainoa lisäämällä tasojen väliin Brightness/Contrast -säätimen.

Tarkasteltuani valmista kuvaa jonkin aikaa päätin tehdä Volodyan silmille jotain. Ne olivat mielestäni liian kirkkaat kaiken terävöittämisen jälkeen. Niinpä tein vielä kolmannen kopion alkuperäisestä SEP-versiosta. Käytin silmiin Blur-sivellintä. Lisäsin silmille oman maskin ja kopioin sen uuteen Brightness/Contrast -säätöön jolla viimeistelin Volodyan silmät hieman sameiksi tapeiksi [ylin kuva].

Oletteko valmiita ottamaan haasteen vastaan?

Untitled 3

greek theatre

Piti päästä Sisiliaan, kun liput sai niin halvalla. Katsottiin kirkot ja kierrettiin museot, tulivuori Etnakin näyttäytyi aina välillä pilvien takaa.

Saaren historia on mielenkiintoinen. Aina ei tule ajatelleeksi että vuosisatoja saman lipun ja valtiomuodon alla viihtyneitä valtioita on Euroopassa itse asiassa hyvin vähän. Sisilian, tai Italian,  nykyinen valtiomuoto on muodostunut vasta 1946.

Levottoman historian ansiosta saarelta löytyy kerroksittain erilaisten kulttuurien jälkiä. Toisella vuosisadalla rakennettu Katanian kreikkalais-roomalainen teatteri oli pitkään piilossa arabialaisten ja normannien keskiajalla rakentamien talojen alla. Sen katsomoon mahtui yleisöä noin 7000 henkeä, siis puolet Hartwall Areenan väkimäärästä.

Teatterin kyljessä on museorakennus, jonka henkilökunta ei puhu englantia. Onneksi italialaiset puhuvat sujuvasti viittomakieltä, joten kuvaamisen kieltävistä kylteistä huolimatta onnistuin “puhumaan” sekä kuvausluvan itselleni että parvekkeen oven auki.

Siesta on Sisiliassa pyhä asia, joten juuri kun ovi oli aukaistu alkoi kovaääninen väittely museon työntekijöiden kesken. Hetken päästä minua viitottiin takaisin sisään. Ehdin kuitenkin asettamaan objektiivin etuosan parvekkeen kaiteelle perspektiivin yhdenmukaistamiseksi ja laukaisemaan viiden pystykuvan panoraamasarjan. Sitten väki lähti päivänokosille.

Myönnän että kiireen lisäksi kuvan onnistumiseen vaikutti vähäinen kokemukseni panoraamoista. Muistin toki asettaa kameran kaikki säädöt manuaalille ja jättää rinnakkaisiin kuviin puolet päällekkäisyyttä, mutta perspektiivikäsitykseni on vielä sen verran heikko että en ymmärtänyt varmistaa alareunaa ylimääräisillä alaviistoon otetuilla ruuduilla. Vaikka minulle ei ollut käytössäni tilt-shift -objektiivia eikä jalustaa panoraama-päällä, nämä lisäkuvat olisivat todennäköisesti oienneet Photoshopissa pelastamaan täyden näkymän teatterista.

Jouduin odottamaan viikon ennen kuin pääsin tarkastamaan kuvat koneella. Reppumatkaajan kuvausvarusteisiin kun ei yhden objektiivin ja kamerarungon, parin akun ja muistikortin lisäksi muuta kuulunut. Koska odotukseni olivat realistiset, osasin odottaa jonkin tason pettymystä kuvan suhteen.

Viiden kuvan esikäsittely Lightroomissa oli nopeaa. Kopioin samoilla manuaali-asetuksella (24mm, f/8, 1/160s, ISO 100) otettuihin kuviin samat säädöt ja sitten vein ne Photoshopin kerroksiksi. Yhdistin kuvat Photoshop 2014-versiossa komennolla auto-align, joka löytyy valikosta edit > auto-align layers… Kuvat voi komentaa myös suoraan panoraamaksi, mutta kerroksiksi järjestettyjen kuvien avulla voi kokeilla nopeammin eri vaihtoehtoja, mikäli automaattinen perspektiivin korjaus ei toimisi halutulla tavalla. Tällä kertaa ongelmia ei ollut, johtuen osin siitä että pyrin pitämään kuvan keskiosan horisontissa ja kiertämään kameraa kaiteelle asetetun objektiivin etuosan ympäri.

Tässä vaiheessa paljastui virheeni – alareuna jäi kuin jäikin vajaaksi. Toisaalta katsomosta jäisi pois vielä enemmän jos en panoraamaa olisi tehnyt. Ulkoilmateatterissa pitää myös olla taivasta pään päällä ja nurkat suorina, mutta tämä on makuasia.

Kun kuvat olivat asettuneet paikoilleen, komensin Photoshopin sulauttamaan kuvat saumattomasti yhteen komennolla edit > auto-align layers

Suurta luovuutta osoittaen päätin  rajata vain yläreunan ja oikean sivun suoraksi. Kreikkalais-roomalainen suuripiirteisyys tulee siinä sopivalla tavalla esiin. Sitä paitsi – harva antiikin museoesinekään ihan kokonainen on.

Lisäsin kuvan ympärille vielä valkoista pintaa. Tulos on mielestäni keskinkertaista lomakuvaa parempi 83 megapikselin matkamuisto.

Untitled 3

 _WAL0293-Edit

Kuvani inspiraationa on Philippe Halsmanin valokuva Atomic Dali. Siinä sekä Salvador Dali että kolme kissa leijuvat ilmassa yhtä aikaa. Kuvan läpi kaareutuu myös ämpäristä viskattu vesipatsas, tuoli ja maalaustelineet roikkuvat katosta siiman varassa. Kerrotaan että filmille kuvattu valokuva syntyi 28:llä yrittämällä monien kommellusten jälkeen.

Meidän nuori Smilga on innokas palloilija. Kesän aikana on mielessäni käynyt sen hyppyjen ikuistaminen. Kun vihdoin päätin ryhtyä toimeen, aurinko piiloutui useaksi päiväksi pilvimassojen taakse.

Halsmanin innoittamana olisin halunnut ottaa peliin mukaan myös kissamme, mutta kuinka ollakaan – juuri tuona aamuna kun aurinko suvaitsi näyttäytyä, kisu makaili sohvalla kipeänä. Tervettäkään kissaa ei suositella viskottavan ilmaan kerta toisensa jälkeen, kipeästä puhumattakaan.

Smilga päätti jättää aamiaisen myöhäisempään, se ahmi vatsansa täyteen juuri ennen kuvausta. Olisiko aamiainen painanut vatsassa, tai ujostellut kameraa? Todennut että tämä peli on liian näytöstyylinen? Jostain syystä koiran hypyt jäivät hieman vaisuiksi tällä kertaa, mutta aurinkoinen hetki oli käytettävä hyväksi.

Sivusuuntaan pallon perässä kiitävä kohde vaatii nopean suljinajan. Hyvän valaistuksen ansiosta pystyin käyttämään manuaalivalotusta asetuksilla 1/2000s, f/4, ISO 160. Objektiiviksi valitsin uuden Sigman 35mm f/1,4 ART-mallin. Sen polttoväli antoi tilaa temmeltää sekä sivusuunnassa että terävyysalueella. Kameran asetin matalalle jalustalle oletettuun toimintaetäisyyteen tarkennettuna.

_WAL0322

En halunnut kuvasta täysin autenttista toimintadokumenttia vaan hauskan muiston peliemme riemukkaista tunteista. Lisäksi minulla oli vain lyhyt hetki aurinkoisesta aamupäivästä käytettävissäni. Tämän vuoksi päädyin kuvaamaan kuvan elementit erikseen. Kuvan maustaminen huumorilla olisi myös ollut vaikeaa ihan oikean pelin tiimellyksessä, sillä minun paikkani oli kameran edessä.

Alussa suoritin useita baryshnikovilaisia hyppyjä kameran edessä laukaisten kameran langattomalla kaukolaukaisijalla. Nikonin D800 kuvaa vain neljä kuvaa sekunnissa, joten laukaisun ajoitus on tärkeää. Omat ilmalentoni kun eivät todellakaan kestä kokonaista sekuntia.

Onnistuneen loikan perusteella ohjasin Smilgan hyppäämään kepin perässä toivomassani paikassa. Kepin pitäjän on valitun paikan lisäksi huolehdittava myös siitä että koira hyppää oikeassa kulmassa kuviteltua palloa tai vastustajaa kohden.

Lopuksi heitin jalkapallon sopivaan paikkaan taivaalle. Sitten yhdistelin nämä kuvat Photoshopilla. Pallo on ainoa jota olen lopullisessa sommittelussa hieman siirtänyt alkuperäiseltä paikaltaan.

_WAL0337

Vasemman yläkulman oksilla ei myöskään ole funktiota, ne vain häiritsevät kuvan lukemista. Niinpä siistin ne pois Photoshopin content-aware fill -toiminnolla. Tällä kertaa jouduin tekemään tämän usean komennon sarjana, jotta ohjelma lopultakin siisti koko ylänurkan.

Photoshopillahan voisi toki tehdä vaikka mitä, mutta minulla tulee tietyssä vaiheessa raja vastaan. Haluan että kuva vastaa edes joltain osalta todellisuutta, ja mielummin käytän aikani kameran kanssa ulkona puuhastellen kuin sisällä ruudun ääressä istuen.

Jos totta puhutaan, minä käytin tämän kuvan luomiseen yli kaksi kertaa enemmän ruutuja kuin Halsman. Digitekniikka ei takaa kuvan  onnistumista. Tarvitaan näkemystä, huolellista suunnittelua, ja herkkää liipaisinsormea.

Ai niin – kannattaa myös lämmitellä huolellisesti ennen baletti-esitystä ettei venäytä selkäänsä.

Untitled 3

ruckenfigurRio de Janeiron Kristus Vapahtaja seisoo korkean vuoren huipulla siunaten allaan leviävää kauneuskirurgian, jalkapallon ja slummien luvattua maata – kädet levällään kuin Brasilian epätoivoisella maalivahdilla Saksaa vastaan pelatun pelin jälkeen. Brasilian kisojen täytemateriaalista tuttu patsas näyttäytyy usein ilmasta kuvattuna, jolloin Rio levittäytyy kauniisti sen jalkojen juurelle.

En juurikaan katsellut pelejä, viihdyin paremmin kirjojen äärellä. Michael Friedin Why photography matters as art as never before pohtii nykyvalokuvauksen asemaa taiteena, ja analysoi useiden taiteilijoiden kuvia hyvin yksityiskohtaisesti. Mielenkiintoisena triviaalitietona hän mainitsee mm. Jeff Wallin käyttäneen jopa kaksi vuotta yhden kuvan luomiseen.

Kaikki kuviin liittyvä filosofinen ulottuvuus, tekninen taitavuus sekä pitkäjänteisyys alkoi masentamaan – enhän minä osaa mitään, oma tekeminen alkoi tuntua turhauttavalta.

Marjaana Kellan Käännöksiä – maisema, kasvot ja esittäminen valokuvassa on juuri julkaistu väitöskirja valokuvan olemuksesta. Kella viittaa useassa yhteydessä Friedinkin ajatuksiin.

Yksi kirjan teemoista käsittelee Caspar David Friedrichin 1800-luvulla esittelemän romanttisen  Rückenfigurin merkitystä maisemassa. Yksinäinen vaeltaja on kääntynyt poispäin katsojasta, kehottaen katsomaan maisemaa, pohdiskelemaan maailman merkitystä ja jakamaan elämyksen tunteen kanssaan. Vaeltajahahmo on ilmestynyt nykyvalokuvaankin, mutta hahmon merkitys on ilmeisesti muuttunut.

_WAL9955

Tällaiset ajatukset veivät minut Vilnassa Gediminon linnavuorelle pohdiskelemaan sitä miten voisin asettaa sekä itseni että alla levittäytyvän vanhankaupungin parhaiten yhteen kuvaan. Minulla ei ollut tikapuita mukana, joten Rückenfigurin yläviistosta kuvaaminen ei sellaisenaan onnistuisi kuin huipulla olevasta tornista. Torni on valitettavasti jyrkän rinteen kaupunginpuoleisella reunalla, kaupunki ei tulisi samaan kuvaan.

Päädyin kuvaamaan tornin huipulta käsin kaupungin mutta vaeltajahahmon turvallisemmin tornin juurella, mäen huipulla kiertävän muurin päällä seisten lähes samassa valaistuksessa. Muurin takana on metrin levyinen tasainen alue, siltikin muurin päällä keikkuminen näytti turhan dramaattiselta ainakin amerikkalaisen turistin mielestä, joka ilmeestä päätellen luuli minun suunnittelevan vapaapudotusta ilman varjoa.

Dramatiikka on kuvassa harkittua. Käytin kuvakulman lisäksi eri polttoväliä hahmon (48mm) ja maiseman (24mm) kanssa näyttääkseni koko vanhankaupungin pienemmässä koossa, kauempana ja alempana kuin todellisuudessa. Kaupanpäällisenä sekä vaeltaja että tausta ovat terävyysalueella.

Perusparannellut kuvat on helppo yhdistää. Vaeltajahahmon erottaminen taustastaan automaattisesti ei onnistunut, jalkojen iho sulautuu liiaksi taustan kattojen sävyyn, paita puolestaan taivaan sineen. Siksi tein summittaisen pikavalinnan Photoshopin automatiikalla ja kävin sitten rajan tarkemmin läpi siveltimellä. Parhaaksi vaihtoehdoksi havaitsin 66% kovuisen, 5-7pix kokoisen sudin. Liian pehmeällä ja isolla siveltimellä saa hahmon näyttämään oudolta – muuten tarkat yksityiskohdat mutta pehmeät ääriviivat, eli realistisuus kärsii.

_WAL9969

Sommittelun vuoksi leikkasin osan puiston puista pois ja lisäsin taivasta yläreunaan. Lisäys onnistuu helposti edit>fill>content aware -toiminnolla. Kuvan yläpuoliseen taustaan maalataan sen kokoinen pikavalinta kuin halutaan täyttää (otetaan myös pieni siivu taivasta mukaan), käännetään valinta ja täytetään se automaattisesti.

Tätä samaa tekniikkaa käytin myös kuvan oikean alalaidan aukion täytössä.

Mikä on tällaisen kuvan arvo esimerkiksi matkamuistona? Unohdetaan nuo alun filosofiset pohdiskelut – ne tekivät tehtävänsä hakiessani ideaa kuvalleni – ja ajatellaan kuvaa vain dokumenttina paikalla käynnistä. Olisiko parempi napsia useita erillisiä kuvia koska ne ovat “todempia”? Minä halusin kertoa enemmän yhden kuvan kautta, eikä tässä ole lopulta paljon enempää tehty kuin mitä tikapuiden ja perspektiiviä korjaavan laajakulmaobjektiivin avulla voisi tehdä. Ne vain eivät tällä kertaa sattuneet matkalle mukaan.

Niin ja tulihan tässä samalla laukaistua se kuvaajan blokki. Kuvien luomisessa kun kehittyy parhaiten tekemällä ja kokeilemalla.

Untitled 3

putin

Ukrainan tapahtumien seurauksena on sosiaalinen media viime kuukausina täyttynyt Putin-satiireista. Eräs poikkeuksetta ankkoja maalannut taiteilijakin vaihtoi aiheekseen kyseisen sotapäällikön, joten ehkä minunkin on aika kantaa korteni kekoon.

Pidempi risteily vankileirien saaristoon on mahdollisesti vältettävissä jos teen työni toisinajatelleiden neuvostotaiteilijoiden tapaan hieman käsitteellisemmin. Näin jätän vastuun  lopullisen viestin muodostamisesta katsojalle.

Siispä kuvaan ilman paitaa. Näinhän tuo itäinen macho mielellään poseeraa milloin kemiallista päiväunta nukkuvien tiikerien vieressä, milloin hevosen selässä istuessaan tai jokilaaksossa patikoidessaan.

putin1

Yksi kuva tuima ilme kasvoilla, toinen pyhimysmäisesti taivaisiin kurkotellen. Alaruumis pysyy lähes paikoillaan aina navan korkeudelta alaspäin, näin saan hieman v-muotoa muuten kapeaan fysiikkaan.

Käytän langatonta kaukolaukaisijaa piiloon jäävällä kädellä, ja jalustalle tuettuun kameraan on asetettu jatkuva tarkennus kasvojen tunnistuksella jotta voin huoleti eläytyä rooliini. Valaistuksen pyrin säätämään mahdollisimman tasaiseksi jotta varjot eivät vaikeuttaisi kuvien yhdistämistä.

Kuvien tasot kohdistan Photoshopissa tai vastaavassa ohjelmassa. Rintakarvoitus ja kaulan alue ovat ne kriittisimmät kohdat, siellä maskaan päällimmäistä kuvaa erikokoisilla pehmeäreunaisilla pensseleillä erityisen huolellisesti.

putin2

Kuten huomaatte, minulla on näkyvä luomi suoraan navan yläpuolella. On parempi että sen kopio ei näy, symmetrisenä luomet näyttävät epäluonnollisilta ja veisivät siten osan kuvan lumosta. Samasta syystä hylkään kolmannen nännin, vaikka houkutusta siihen olisikin.

Macin pikanäppäimet x (värin vaihto m/v) ja cmd+z (paluu edelliseen) ovat ahkerasti käytössä. ctrl+alt+hiiren vasen näppäin mahdollistavat pensselin koon vaihtamisen nopeasti. Eri zoomaus-alueilla vuorottelen hiirimattoa nipistämällä.

Tämähän menee aika kivuttomasti, nyt pitää päättää mitä tehdä taivaallisessa taivutuksessa muodostuneelle oikeanpuoleiselle jenkkakahvalle? Sen korjaaminen ikään kuin kuuluu konseptiin, muotojen pitää näyttää moitteettomilta.

putin puppet warp crop

Vyötärön muotoiluun käy esimerkiksi Puppet Warp siten että tekee oikeanpuoleisesta kappaleesta uuden tason ja oikaisee pullistuman. Pienet sävyerot muihin tasoihin häviävät jälleen pehmeäreunaisen pensselin avulla. Tässähän on suurehko kiusaus kajota myös käsivarsiini, ne kun muistuttavat lähinnä teepussin naruja. Jätän lopulta edes rippeet omasta epätäydellisestä taiteilijapersoonastani jäljelle, toisin kuin muotikuvissa joissa oikeastaan kaikki ruumiinosat käyvät läpi digitaalisen kauneuskirurgian.

Valmiissa kuvassa on vielä vasemmanpuoleisen pään alla olevan varjon avaaminen. Kasvot, jotka ovat saaneet muuta ruumista enemmän kevätaurinkoa, kaipaavat hieman vaalennusta, samaten oikean käden sormet – nehän kurkottavat ikään kuin kohti valaistumista.

Tylsä, likaisenvalkoinen tausta saa väistyä sateenkaaren värien tieltä. Kuvio saattaisi symboloida myös liberaalia tv-ruutua jonka näkyvyyttä pyritään estämään. Taustan vaihdossa käytän lehden edellisessä numerossa kuvaamaani tekniikkaa. Taustakuva on muuten Photoshopin vakiokamaa, mutta haalennan sitä noin 30%.

Luomani kuvan kielen pitäisi johdattaa mietteet edellä mainittujen lisäksi myös Venäjän kaksipäiseen kotkaan. Symboliikka yhdistettynä kuvan titteliin kaksinaamainen on siten vaatimaton kannanottoni maailmanpolitiikan tilaan.

Untitled 3

 

 

Käväisin juuri noutamassa uudet lukulasit optikolta. Viimeisenä vaiheena oli kehyksien sovitus, jotta ne istuisivat mukavasti ja tukevasti paikoillaan. Kun kotona laskin lasit pöydälle, huomasin miten epäsymmetrisesti sangat törröttivät muistutuksena ihmisen muotopuolisuudesta.

Olenhan toki komea, mutta näyttäisinkö suorastaan kreikkalaiselta jumalalta jos piirteeni olisivat symmetrisemmät? Helppo homma kokeilla; kamera jalustalle ja kaukolaukaisija käteen, kuvittelin.

Olisi kannattanut pyytää apulainen paikalle. Vasta jossain 99:nen kuvan kohdalla tärppäsi, onnistuin olemaan kutakuinkin oikeassa kohdassa ja -kulmassa objektiiviin nähden. Jos kasvot ovat vinossa, lopputuloksena on peilitalon kummajainen.

Kuvan perussäätöön kuuluu oikaisu, kasvojen keskilinjan pitää sattua pystyakselille. Puolitin kuvani kopion Photoshopissa, monistin tason ja käänsin sen peilikuvaksi transform / flip -komennolla.

Tässä vaiheessa voi kokeilla sitä miten erilaiselta näyttää eri puoliskojen yhdistäminen, ja valita sen paremman puolensa.  On oltava tarkkana kuvaustapahtumassa. Kannattaa huomioida kasvojen kulman lisäksi valaistuksen vaikutus sekä vaatetuksen yksityiskohdat yhdistämiskohdassa. Samat ohjeet pätevät oikeastaan minkä tahansa kuvattavan kohteen yhteydessä, vaikkapa oman polkupyörän muuttamisessa kaksisuuntaiseksi.

Sisällytin tähän kuvaan myös taustan vaihdon. Tämä oli hieman vaikeampi tehtävä, sillä pään ja poskien lyhyiden karvanpäiden sävy on harmittavan lähellä alkuperäisen valkoisen seinän sävyä.

Taustan irrottamiseksi “luonnollisesti” on olemassa erilaisia tekniikoita. Etsimällä ohjeita kuvan tai hiusten syväämisestä, tai termillä “improved selecting and masking”, löytyy hyviä ohjeita värikanavien ja kontrastisuotimien avulla tehtävästä maskista. Vähäkontrastisen hiusrajan kohdalla en kyllä löytänyt muita keinoja kuin joko käydä jokainen karva hitaasti läpi pikseli pikseliltä, tai käyttää karkean maskin yhteydessä nopeahkoa refine mask -toimintoa.

Edellä mainittu maskin reunojen hienosäätäminen on eräänlainen kompromissi, mutta toimii tyydyttävästi mikäli kuvaa ei tulosteta täydessä koossa; tarkkaan katsottaessa huomaa että hiusten raja-alueen pikselit ovat saaneet sinisen sävyn. On parasta kokeilla toiminnon kaikkia säätömahdollisuuksia, ruksittaa asetukset muistiin, ja tallentaa muutokset aina uudeksi tasoksi.

Värimuutoksiin voi hakea apua monistamalla taso aivan lopussa ja valitsemalla blending mode – multiply. Tasolle tehdään pehmeä maski joka peittää vain hiusten reuna-alueet , ja jonka läpinäkyvyydellä säädetään tummennuksen voimakkuutta.

Ajatus taustan vaihtoon tuli mielenkiinnosta värin vaikutukseen muotokuvassa. Tässä kuvassa päädyin oranssin paidan vastaväriin, siniseen joka on myös silmieni korostettu väri. Vertailun vuoksi mukana on myös kuva oranssilla taustalla.

Tarvittavan värin voi kopioida taustaan helposti pipetillä. Huomaa että värillä on sekä kirkkaus, kylläisyys että eloisuus – värillä on monta olomuotoa. Taustaväriä voi vaihtaa ja sen kokoa venyttää helposti mielensä mukaan, ja etsiä näin sekä omalle ilmaisulleen että kuvassa olevalle persoonalle sopivin vaihtoehto.

Sininen väri kuvastaa tyyneyttä ja pään päällä on runsaasti tilaa kirkkaille ajatuksille, mutta ei minusta näillä säädöillä jumalaa tullut vaikka symmetrisyys poistikin inhimillisyyden piirteet kasvoistani. Luomani valaistunut robotti lienee yhtä hämmentävä kuin kaksisuuntainen tandem.

Untitled 3